Finnish: Kattava opas COVID-19-virukseen: Tämä artikkeli (blogiviesti) on kirjoitettu ja päivitetty: 22. heinäkuuta 2022.

 

1. JOHDANTO – Koronavirukset ovat tärkeitä ihmisten ja eläinten patogeenejä. Vuoden 2019 lopussa uusi koronavirus tunnistettiin keuhkokuumetapausten aiheuttajaksi Wuhanissa, kaupungissa Hubein maakunnassa Kiinassa. Se levisi nopeasti, mikä johti epidemiaan kaikkialla Kiinassa, jota seurasi lisääntyvä määrä tapauksia muissa maissa ympäri maailmaa. Helmikuussa 2020 Maailman terveysjärjestö nimesi taudin COVID-19:ksi, joka tarkoittaa koronavirustautia 2019. COVID-19:ää aiheuttava virus on nimetty vakavaksi akuutiksi hengitystieoireyhtymäksi koronavirukseksi 2 (SARS-CoV-2); aiemmin sitä kutsuttiin nimellä 2019-nCoV.

2. OIREISET TUDENTUT ● COVID-19-epidemian puhkeamisessa risteilyaluksella, jossa lähes kaikki matkustajat ja henkilökunta tutkittiin SARS-CoV-2:n varalta, noin 19 % aluksella olleesta väestöstä oli positiivinen. 58 % 712 vahvistetusta COVID-19-tapauksesta oli oireettomia diagnoosin aikaan []. Sairaalahoidossa ja seurannassa olevien oireettomien henkilöiden alaryhmissä tehdyissä tutkimuksissa noin 77–89 % pysyi oireettomana ajan myötä.

●Muut tutkimukset, erityisesti nuoremmille ihmisille tehdyt tutkimukset, ovat raportoineet suuremman osuuden infektioista, jotka ovat oireettomia. Esimerkiksi lentotukialuksen taudinpurkauksessa neljännes miehistön miehistöstä, joiden keski-ikä oli 27 vuotta, sai positiivisen SARS-CoV-2-testin. 1 271 tapauksesta vain 22 % oli oireellisia taudin ajankohtana. 43 % pysyi oireettomana koko havaintojakson ajan. Oireettomia infektioita on raportoitu runsaasti myös synnytykseen saapuvilla raskaana olevilla naisilla. Potilailla, joilla on oireeton infektio, voi olla objektiivisia kliinisiä poikkeavuuksia.

3. OIREISEN TUNNUKSEN VAKAVUUS: ●infektion vaikeusaste – Oireisen infektion kirjo vaihtelee lievästä kriittiseen; useimmat infektiot eivät ole vakavia. Tarkemmin sanottuna Kiinan tautien valvonta- ja ehkäisykeskuksen raportti pandemian ensimmäisten kuukausien aikana sisälsi noin 44 500 vahvistettua tartuntaa, ja siinä havaittiin seuraavaa:

•Lievä sairaus (ei tai lievä keuhkokuume) raportoitiin 81 %:lla.

•Vaikea sairaus (esim. hengenahdistus, hypoksia tai >50 % keuhkoihin liittyvä kuvantaminen 24–48 tunnin sisällä) raportoitiin 14 %:lla.

•Kriittinen sairaus (esim. hengitysvajaus, sokki tai monielinten toimintahäiriö) raportoitiin 5 %:lla .

•Tapausten kokonaiskuolleisuusaste oli 2,3 %; ei-kriittisten tapausten joukossa ei raportoitu yhtään kuolemantapausta.

Vastaavasti Yhdysvaltojen tautien valvonta- ja ehkäisykeskukselle (CDC) toukokuun 2020 loppuun mennessä raportoidussa 1,3 miljoonan tapauksen raportissa 14 % joutui sairaalaan, 2 % tehohoitoyksikköön ja 5 % kuoli. Yksilöllinen vakavan sairauden riski vaihtelee iän, taustalla olevien liitännäissairauksien ja rokotustilanteen mukaan.

●Infektiokuolleisuusluvut – Tapausten kuolleisuusluku osoittaa vain dokumentoitujen tapausten kuolleisuuden. Koska monet SARS-CoV-2-infektiot ovat oireettomia ja monia lieviä infektioita ei diagnosoida, infektiokuolleisuusaste (eli arvioitu kuolleisuusaste kaikkien tartunnan saaneiden henkilöiden kesken) on huomattavasti pienempi ja joissakin rokottamattomien henkilöiden analyyseissa on arvioitu olla 0,15–1 %, ja se vaihtelee huomattavasti sijainnin ja riskiryhmien välillä. Systemaattisessa analyysissä, jossa laskettiin yhteisön infektioiden kokonaismäärä seroprevalenssitutkimuksilla 53 maasta (mukaan lukien sekä resurssirikkaat että resurssirajoitetut tilat) ennen rokotteiden saatavuutta, infektiokuolleisuusaste [IFR] oli 0,005 % yhden vuoden kohdalla, mikä laski. 0,002 prosenttiin 7 vuoden iässä ja kasvoi eksponentiaalisesti sen jälkeen: 0,006 % 15-vuotiaana, 0,06 % 30-vuotiaana, 0,4 % 50-vuotiaana, 2,9 % 70-vuotiaana ja 20 % 90-vuotiaana. Mediaani IFR laski 0,47:stä % huhtikuussa 2020 ja 0,33 % maaliskuussa 2021.

● Sairaalapotilaiden kuolleisuus – Sairaalapotilailla kriittisten tai kuolemaan johtavien sairauksien riski on korkea rokottamattomilla henkilöillä, ja COVID-19:ään liittyvä sairaalakuolleisuus on korkeampi kuin influenssa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Osavaltion kyselyssä yli 16 000 potilasta, jotka joutuivat sairaalaan COVID-19:n vuoksi maalis-joulukuussa 2020, kuolleisuusaste oli 11,4 % ja vaihteli kuukausittain 7,1-17,1 prosentin välillä. Pandemian aikana sairaalakuolleisuusluvut olivat laskeneet, jopa ennen laajalle levinnyttä rokotusta. Tämän havainnon syyt ovat epävarmoja, mutta mahdollisia selityksiä ovat COVID-19:n sairaalahoidon parantaminen ja resurssien parempi kohdentaminen, kun sairaaloita ei ole ylikuormitettu.

●Liika kuolemia pandemian aikana –– Tapausten kuolleisuus ja infektiokuolleisuus eivät kata pandemian täyttä taakkaa, joka sisältää viivästyneen hoidon, ylikuormitettujen terveydenhuoltojärjestelmien ja terveyden sosiaalisten tekijöiden aiheuttaman ylimääräisen kuolleisuuden muista sairauksista. Systemaattinen analyysi, jossa verrattiin 74 maan kaikista syistä saatuja kuolleisuusraportteja vuosina 2020 ja 2021 edellisten 11 vuoden raporttiin, arvioi maailmanlaajuiseksi kaikkien ikäryhmien ylikuolleisuusluvuksi 120,3 kuolemaa 100 000 henkilöä kohti ja 28,2 miljoonaa kuolemantapausta COVID-19-pandemian vuoksi. maailmanlaajuinen.

●Rokotuksen vaikutus – Rokotus COVID-19-virusta vastaan ​​vähentää merkittävästi vakavan sairauden riskiä ja liittyy vähentyneeseen kuolleisuuteen. COVID-19-rokotuksen vaikutuksista keskustellaan yksityiskohtaisesti muualla. Vakavan sairauden riskitekijät — Vaikea sairaus voi ilmaantua muuten terveillä henkilöillä kaiken ikäisillä, mutta se esiintyy pääasiassa aikuisilla, joilla on pitkä ikä tai tiettyjä taustalla olevia lääketieteellisiä sairauksia. Myös erityisiä demografisia piirteitä ja laboratorioarvojen poikkeavuuksia on liitetty vakaviin sairauksiin. COVID-19-rokotus vähentää merkittävästi vakavan sairauden riskiä. Nouseva ikä – SARS-CoV-2-infektion voi saada minkä tahansa ikäiset henkilöt, vaikka keski-ikäiset ja sitä vanhemmat aikuiset sairastuvat yleisimmin ja vanhemmilla aikuisilla on todennäköisemmin vakava sairaus. Useissa sairaalahoidossa olevissa potilaissa, joilla oli vahvistettu COVID-19, mediaani-ikä vaihteli 49–56 vuoden välillä. Kiinan tautien valvonta- ja ehkäisykeskuksen raportissa, joka sisälsi noin 44 500 vahvistettua infektiota, 87 prosenttia potilaista oli 30–79-vuotiaita. Samoin Manner-Kiinasta saatuihin tietoihin perustuvassa mallinnustutkimuksessa COVID-19:n sairaalahoitoaste nousi iän myötä: 1 % 20–29-vuotiailla, 4 % 50–59-vuotiailla ja 31. % yli 80-vuotiaille.

Ikääntyminen liittyy myös lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Kiinan tautien valvonta- ja ehkäisykeskuksen raportissa tapausten kuolleisuusaste oli 8 ja 15 prosenttia 70–79-vuotiaiden ja 80-vuotiaiden tai vanhempien keskuudessa, kun taas koko kohortin tapauskuolleisuusaste oli 2,3 prosenttia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tehdyssä analyysissä 80-vuotiaiden ja sitä vanhempien kuolinriski oli 20-kertainen verrattuna 50–59-vuotiaisiin. Yhdysvalloissa 2449 potilaalla, joilla oli diagnosoitu COVID-19 12. helmikuuta ja 16. maaliskuuta 2020 välisenä aikana, oli saatavilla tietoja iästä, sairaalahoidosta ja teho-osastosta. 67 % tapauksista diagnosoitiin yli 45-vuotiailla, ja kuten Kiinasta saatujen löydösten tapaan, kuolleisuus oli korkein iäkkäillä henkilöillä, ja 80 % kuolemista tapahtui ≥ 65-vuotiailla. Sitä vastoin 18–34-vuotiaat muodostivat vain 5 % aikuisista, jotka joutuivat sairaalaan COVID-19:n vuoksi laajassa terveydenhuollon tietokantatutkimuksessa, ja heidän kuolleisuusaste oli 2,7 %. sairaalloinen liikalihavuus, verenpainetauti ja miesten sukupuoli liittyivät kuolleisuuteen tässä ikäryhmässä.

Lasten ja nuorten oireinen infektio on yleensä lievä, vaikka pieni osa kokee vakavan ja jopa kuolemaan johtavan sairauden. Lasten COVID-19:n yksityiskohdista keskustellaan muualla. Liitännäissairaudet — Vakavaan sairauteen (eli infektioon, joka johtaa sairaalahoitoon, teho-osastolle pääsyyn, intubaatioon tai koneelliseen ventilaatioon tai kuolemaan) on liitetty useita samanaikaisia ​​sairauksia ja perussairauksia. Vaikka vakava sairaus voi ilmaantua kenellä tahansa yksilöllä, useimmilla vakavaa sairautta sairastavilla on ainakin yksi riskitekijä. Raportissa, joka koski 355 potilasta, jotka kuolivat COVID-19:ään Italiassa, keskimääräinen aiempien sairauksien lukumäärä oli 2,7, ja vain kolmella potilaalla ei ollut perussairautta.

Laboratorioarvojen poikkeavuudet — Tietyt laboratorioominaisuudet on myös yhdistetty huonompiin tuloksiin. Nämä sisältävät:

• Lymfopenia

• Trombosytopenia • Kohonneet maksaentsyymiarvot • Kohonneet laktaattidehydrogenaasi • Kohonneet tulehdusmarkkerit (esim. C-reaktiivinen proteiini, ferritiini) ja tulehdukselliset sytokiinit (esim. interleukiini 6 ja tuumorinekroositekijä-alfa) • Kohonnut D-dimeeri (>1 mcg/ml) ) •Kohonnut protrombiiniaika •Kohonnut troponiini •Kohonnut kreatiinifosfokinaasi •Akuutti munuaisvaurio Esimerkiksi yhdessä tutkimuksessa havaittiin lymfosyyttien määrän progressiivinen lasku ja D-dimeerin nousu ajan myötä eloonjääneillä verrattuna vakaampiin tasoihin eloonjääneillä. . Tiettyjen hivenravinteiden, erityisesti D-vitamiinin, puutteet on yhdistetty havainnointitutkimuksissa vakavampiin sairauksiin, mutta useat sekaannukset todennäköisesti vaikuttavat havaittuihin yhteyksiin. Ei ole myöskään laadukasta näyttöä siitä, että hivenravinteiden puutteiden korjaaminen lisäravinnoilla parantaisi COVID-19-tuloksia.

Virustekijät – Vakavaa sairautta sairastavilla potilailla on myös raportoitu olevan korkeammat virusribonukleiinihappojen (RNA) tasot hengitysnäytteissä kuin potilailla, joilla on lievempi sairaus, vaikka joissakin tutkimuksissa ei ole havaittu yhteyttä hengitystieviruksen RNA-tasojen ja taudin vaikeusasteen välillä. Viruksen RNA:n havaitseminen verestä on liitetty vakavaan sairauteen, mukaan lukien elinvauriot (esim. keuhkot, sydän, munuaiset), koagulopatia ja kuolleisuus.

Geneettiset tekijät – Isännän geneettisiä tekijöitä arvioidaan myös vakaviin sairauksiin liittyvien yhteyksien varalta.

Esimerkiksi eräs genominlaajuinen assosiaatiotutkimus tunnisti yhteyden ABO-veriryhmää koodaavien geenien polymorfismien ja COVID-19:n aiheuttaman hengitysvajauksen välillä (tyyppi A, johon liittyy suurempi riski). Tyyppi O on yhdistetty pienempään riskiin saada sekä infektio että vakava sairaus. 4. KLIINISET ILMOITUKSET Itämisaika – COVID-19:n itämisaika on yleensä 14 päivän sisällä altistumisesta, ja useimmat tapaukset tapahtuvat noin neljästä viiteen päivää altistumisen jälkeen. SARS-CoV-2 Omicron -variantin (B.1.1.159) itämisajan mediaani näyttää olevan hieman lyhyempi, ja oireet ilmaantuvat ensimmäisen kerran noin kolmen päivän kuluttua. Tutkimuksessa, johon osallistui 1099 potilasta, joilla oli vahvistettu oireinen COVID-19, itämisajan mediaani oli neljä päivää (neljännesten välinen vaihteluväli kahdesta seitsemään päivään). On olemassa raportti, joka ehdottaa pidemmäksi itämisajan mediaaniksi 7,8 päivää, jolloin 5–10 %:lla henkilöistä ilmenee oireita 14 päivää tai enemmän altistuksen jälkeen.

Alkuesitys – Oireista COVID-19-tautia sairastavilla potilailla yskä, lihaskivut ja päänsärky ovat yleisimmin raportoituja oireita. Muut ominaisuudet, kuten ripuli, kurkkukipu ja haju- tai makuhäiriöt, on myös kuvattu hyvin. Lievät ylähengitystieoireet (esim. nenän tukkoisuus, aivastelu) näyttävät olevan yleisempiä Delta- ja Omicron-variantilla. Keuhkokuume on yleisin vakava infektion ilmentymä, jolle on ominaista ensisijaisesti kuume, yskä, hengenahdistus ja molemminpuoliset infiltraatiot rintakehän kuvantamisessa. Vaikka jotkin kliiniset piirteet (erityisesti haju- tai makuhäiriöt) ovat yleisempiä COVID-19:ssä kuin muissa virusperäisissä hengitystieinfektioissa, ei ole erityisiä oireita tai merkkejä, jotka voisivat luotettavasti erottaa COVID-19:n. Hengenahdistus noin viikon kuluttua ensimmäisten oireiden alkamisesta voi kuitenkin viitata COVID-19:ään. Raportissa, joka koski yli 370 000 vahvistettua COVID-19-tapausta tammi-toukokuussa 2020 ja joiden tunnetuista oireista ilmoitettiin Yhdysvalloissa CDC:lle, yskä (50 %), kuume (43 %), lihaskipu (36 %) ja päänsärky ( 34 % ) olivat yleisimmät oireet. Muut kohorttitutkimukset potilailla, joilla on vahvistettu COVID-19, ovat raportoineet samankaltaisista kliinisistä löydöksistä. Havaintotutkimuksessa, jossa arvioitiin 63 000 vahvistetun COVID-19-tapauksen raportoituja kliinisiä oireita kahdelta ajanjaksolta (kesäkuusta marraskuuhun 2021, jolloin Delta-variantti oli vallitseva ja joulukuusta 2021 tammikuuhun 2022, jolloin Omicron oli hallitseva), nenän tukkoisuutta (77-82 % ), päänsärky (75-78 %), aivastelu (63-71 %) ja kurkkukipu (61-71 %) olivat yleisimmät oireet. ●Kuume – Kuume ei ole yleinen löydös esillepanossa edes sairaalahoidossa olevilla kohortilla. Yhdessä tutkimuksessa kuumetta raportoitiin lähes kaikilla potilailla, mutta noin 20 %:lla oli erittäin matala-asteinen kuume <100,4°F (38°C) [. Toisessa tutkimuksessa, johon osallistui 1099 potilasta Wuhanista ja muilta Kiinan alueilta, kuumetta (määritelty yli 37,5 °C:n kainaloiden lämpötilaksi) oli vain 44 %:lla hoidon yhteydessä, mutta lopulta 89 %:lla havaittiin sairaalahoidon aikana. Tutkimuksessa, johon osallistui yli 5000 potilasta, jotka joutuivat sairaalaan COVID-19:n takia New Yorkissa, vain 31 %:lla oli esittelyhetkellä yli 38°C lämpötila.

●Haju- ja makuhäiriöt −Dans certaines études, des troubles de l'odorat et du goût (par exemple, anosmie et dysgueusie) ont été fréquemment rapportés, bien que ces anomalies semblent être moins fréquentes avec la variante Omicron. Dans une méta-analyse d'études observationnelles, les estimations de prévalence regroupées pour les anomalies de l'odorat ou du goût étaient de 52 et 44 %, respectivement (bien que les taux variaient de 5 à 98 % d'une étude à l'autre). Dans une enquête portant sur 202 patients ambulatoires atteints de COVID-19 léger en Italie, 64 % ont signalé des altérations de l'odorat ou du goût, et 24 % ont signalé des altérations très graves ; des changements d'odeur ou de goût ont été signalés comme le seul symptôme dans 3 % des cas et ont précédé les symptômes dans 12 % des cas . Cependant, le taux d'anomalies objectives de l'odorat ou du goût peut être inférieur aux taux autodéclarés. Dans une autre étude, 38% des 86 patients qui ont signalé une absence totale d'odorat au moment de l'évaluation avaient une fonction olfactive normale lors de tests objectifs. La plupart des troubles subjectifs de l'odorat et du goût associés au COVID-19 ne semblent pas permanents ; dans une enquête de suivi auprès des 202 patients en Italie atteints de COVID-19, 89% de ceux qui ont noté des altérations de l'odorat ou du goût ont signalé une résolution ou une amélioration en quatre semaines.

● Résultats gastro-intestinaux − Bien qu'ils ne soient pas observés chez la majorité des patients, des symptômes gastro-intestinaux (par exemple, nausées et diarrhée) peuvent être la plainte principale chez certains patients. Dans une revue systématique des études faisant état des symptômes gastro-intestinaux chez les patients atteints de COVID-19 confirmé, la prévalence combinée était de 18 % dans l'ensemble, avec des diarrhées, des nausées/vomissements ou des douleurs abdominales signalées chez 13, 10 et 9 %, respectivement.

● Constatations dermatologiques − Une gamme de constatations dermatologiques chez les patients atteints de COVID-19 peut survenir. Des cas d'éruptions maculopapuleuses/morbilliformes, urticariennes et vésiculaires et de livédo réticulaire transitoire ont été signalés. Des nodules rouge-violet sur les doigts distaux d'apparence similaire à pernio (engelures), ou «orteils COVID», ont également été décrits, principalement chez les adolescents et les jeunes adultes atteints d'une infection par ailleurs asymptomatique ou bénigne; dans certains cas, ceux-ci se sont développés jusqu'à plusieurs semaines après les premiers symptômes de la COVID-19.

●Autres signes − Une conjonctivite peut survenir. D'autres manifestations cliniques, telles que des chutes, un déclin général de l'état de santé et un délire, ont été signalées chez les personnes âgées, en particulier celles de plus de 80 ans et celles présentant une déficience neurocognitive sous-jacente].

Plusieurs complications du COVID-19 ont été décrites :

● Insuffisance respiratoire - Le syndrome de détresse respiratoire aiguë (SDRA) est la complication majeure chez les patients atteints d'une maladie grave et peut se manifester peu de temps après le début de la dyspnée. Dans l'étude de 138 patients décrite ci-dessus, le SDRA s'est développé chez 20 % d'entre eux en moyenne huit jours après l'apparition des symptômes ; la ventilation mécanique a été mise en place dans 12,3 % des études de grande envergure aux États-Unis, 12 à 24 % des patients hospitalisés ont eu besoin d'une ventilation mécanique.

● Complications cardiaques et cardiovasculaires - D'autres complications ont inclus les arythmies, les lésions myocardiques, l'insuffisance cardiaque et le choc, comme discuté en détail ailleurs. Complications thromboemboliques - La thromboembolie veineuse, y compris la thrombose veineuse profonde étendue et l'embolie pulmonaire, est fréquente chez les patients gravement malades atteints de COVID-19, en particulier chez les patients de l'unité de soins intensifs (USI), parmi lesquels les taux signalés ont varié de 10 à 40 % . Des événements thrombotiques artériels, y compris des accidents vasculaires cérébraux aigus (même chez les patients de moins de 50 ans sans facteurs de risque) et une ischémie des membres, ont également été rapportés.

● Complications neurologiques - L'encéphalopathie est une complication courante du COVID-19, en particulier chez les patients gravement malades ; à titre d'exemple, dans une série de patients hospitalisés, une encéphalopathie a été rapportée chez un tiers. Les accidents vasculaires cérébraux, les troubles du mouvement, les déficits moteurs et sensoriels, l'ataxie et les convulsions sont moins fréquents. .

● Complications inflammatoires – Certains patients atteints de COVID-19 sévère présentent des preuves en laboratoire d'une réponse inflammatoire exubérante, avec des fièvres persistantes, des marqueurs inflammatoires élevés (par exemple, D-dimères, ferritine) et des cytokines pro-inflammatoires élevées ; ces anomalies de laboratoire ont été associées à des maladies graves et mortelles. Bien que ces caractéristiques aient été assimilées au syndrome de libération de cytokines (par exemple, en réponse à l'immunothérapie des lymphocytes T), les niveaux de cytokines pro-inflammatoires dans le COVID-19 sont nettement inférieurs à ceux observés avec le syndrome de libération de cytokines ainsi qu'avec la septicémie. D'autres complications inflammatoires et manifestations médiées par les auto-anticorps ont été décrites. Un syndrome de Guillain-Barré peut survenir, avec un début 5 à 10 jours après les premiers symptômes. Un syndrome inflammatoire multisystémique avec des caractéristiques cliniques similaires à celles de la maladie de Kawasaki et du syndrome de choc toxique a également été décrit chez des enfants atteints de COVID-19. Chez les rares adultes chez qui il a été rapporté, ce syndrome a été caractérisé par des marqueurs inflammatoires nettement élevés et un dysfonctionnement multiviscéral (en particulier un dysfonctionnement cardiaque). ●Infections secondaires –Toissijaisia ​​infektioita esiintyy pienemmällä osalla COVID-19-potilaista. 118 tutkimuksen systemaattisessa katsauksessa todettiin, että bakteeriperäisten yhteisinfektioiden osuus (tunnistettiin COVID-19-diagnoosin yhteydessä) oli 8 % ja bakteeriperäisten superinfektioiden (tunnistettu COVID-19:n hoidon aikana) osuus oli 20 %. Klebsiella pneumoniae, Streptococcus pneumoniae ja Staphylococcus aureus olivat yleisimmät rinnakkaistartunnan aiheuttajat ja Acinetobacter spp. Yleisimmät superinfektoivat patogeenit. 22 tutkimuksen meta-analyysissä tutkittiin bakteeri-, sieni- ja virussuperinfektioita ja havaittiin, että superinfektioiden määrä oli 16 %. Epstein-Barr-virus oli yleisin organismi, jota seurasivat Pseudomonas aeruginosa, Escherichia coli, Acinetobacter baumannii, Hemophilus influenza ja invasiivinen keuhkojen aspergilloosi. Sienisuperinfektiot ovat riski tietyissä populaatioissa. Useissa raporteissa on kuvattu invasiivista aspergilloosia kriittisesti sairaiden immuunikompetenssien potilaiden joukossa, joilla on COVID-19:n aiheuttama ARDS, vaikka esiintymistiheys vaihtelee suuresti raporttien välillä, osittain diagnostisten kriteerien erojen vuoksi. erityisesti Intiasta; sarvikuonon alue on yleisin infektiokohta, ja riskitekijöitä ovat diabetes mellitus ja glukokortikoidihoito]. Ruumiinavaustutkimukset ovat havainneet havaittavissa olevaa SARS-CoV-2-RNA:ta (ja joissakin tapauksissa antigeeniä) munuaisissa, maksassa, sydämessä, aivoissa ja veressä hengitystienäytteiden lisäksi, mikä viittaa siihen, että virus leviää joissakin tapauksissa systeemisesti; On epävarmaa, vaikuttavatko suorat viruksen sytopaattiset vaikutukset näissä kohdissa havaittuihin komplikaatioihin. Toipuminen ja pitkäaikaiset seuraukset – COVID-19:stä toipumiseen kuluva aika vaihtelee suuresti ja riippuu iästä, rokotuksesta ja olemassa olevista liitännäissairauksista sekä sairauden vaikeusasteesta. Henkilöiden, joilla on lievä infektio, odotetaan paranevan suhteellisen nopeasti (esim. kahdessa viikossa), kun taas monilla henkilöillä, joilla on vakava sairaus, on pidempi aika toipua (esim. kahdesta kolmeen kuukautta). Yleisimpiä pysyviä oireita ovat väsymys, muistiongelmat, hengenahdistus, rintakipu, yskä ja kognitiiviset vajaatoiminta. Tiedot viittaavat myös mahdolliseen jatkuvaan hengitysvajeeseen ja sydänperäisiin seurauksiin. Joillakin potilailla, jotka ovat toipuneet COVID-19:stä, on jatkuvasti tai toistuvasti positiivinen SARS-CoV-2:n nukleiinihappoamplifikaatiotesti. Vaikka toistuvaa infektiota tai uudelleeninfektiota ei voida lopullisesti sulkea pois näissä olosuhteissa, todisteet viittaavat siihen, että ne ovat epätodennäköisiä. 5. LABORATORILÖÖDÖKSET – Yleisiä laboratoriolöydöksiä sairaalahoidossa olevilla COVID-19-potilailla ovat lymfopenia, kohonneet aminotransaminaasitasot, kohonneet laktaattidehydrogenaasitasot, kohonneet tulehdusmerkit (esim. ferritiini, C-reaktiivinen proteiini ja punasolujen sedimentaationopeus) ja epänormaalit koagulaatiot testit. .Lymfopenia on erityisen yleistä, vaikka valkosolujen kokonaismäärä voi vaihdella. Esimerkiksi sarjassa 393 aikuista potilasta, jotka joutuivat sairaalaan COVID-19:n takia New Yorkissa, 90 %:lla lymfosyyttien määrä oli <1500/mikroL; leukosytoosia (> 10 000/mikroL) ja leukopeniaa (< 4 000/mikroL) raportoitiin kumpikin noin 15 %:lla. Monilla keuhkokuumepotilailla seerumin prokalsitoniinitaso on normaalit. tehohoitoa tarvitsevilla potilailla ne ovat kuitenkin todennäköisemmin kohonneita.

6. KUVAUSLÖYDÖKSET Rintakehän röntgenkuvat — Rintakehän röntgenkuvat voivat olla normaaleja varhaisessa tai lievässä sairaudessa. Hongkongissa tehdyssä retrospektiivisessä tutkimuksessa 64 potilaalla, joilla oli dokumentoitu COVID-19, 20 prosentilla ei havaittu poikkeavuuksia rintakehän röntgenkuvassa missään vaiheessa sairauden aikana. Yleisiä poikkeavia röntgenlöydöksiä olivat tiivistyminen ja hioslasin läpikuultamattomuus sekä molemminpuolinen, perifeerinen ja pienempi keuhkojen vyöhykejakauma; keuhkovauriot lisääntyivät sairauden aikana, ja vaikeusasteen huippu oli 10–12 päivää oireiden alkamisen jälkeen. Spontaani ilmarinta on myös kuvattu, vaikka se on suhteellisen harvinaista. Yli 70 000 COVID-19-potilaan takautuvassa katsauksessa, jotka arvioitiin ensiapuosastoilla kaikkialla Espanjassa, spontaani ilmarinta havaittiin 40 potilaalla (0,56 %).

COVID-19-potilaiden rintakehän TT-kuva osoittaa yleisimmin hioslasin samentumista, johon liittyy tai ei ole konsolidatiivisia poikkeavuuksia, mikä on johdonmukaista viruskeuhkokuumeen kanssa. Esimerkiksi järjestelmällisessä katsauksessa tutkimuksista, joissa arvioitiin yli 2700 COVID-19-potilaan rintakehän TT-löydöksiä, havaittiin seuraavat poikkeavuudet:

●Hommalasisamentumat – 83 % ● Lasihiomatut samentumat sekatiivisteellä – 58 % ● Vierekkäinen keuhkopussin paksuuntuminen – 52 % ● Interlobulaarisen väliseinän paksuuntuminen – 48 % ● Ilmakeuhkokuvat – 46 % Muita harvinaisempia löydöksiä olivat hullu päällystekuvio (maa -lasisamentumat ja väliseinän paksuuntuminen päällekkäin), keuhkoputkentulehdus, keuhkopussin effuusio, perikardiaalinen effuusio ja lymfadenopatia. Rintakehän TT-poikkeavuudet COVID-19:ssä ovat usein kahdenvälisiä, niillä on perifeerinen jakautuminen ja ne koskevat alalohkoja. Vaikka nämä löydökset ovat yleisiä COVID-19:ssä, ne eivät ole ainutlaatuisia sille, ja niitä nähdään usein muiden virusten aiheuttamien keuhkokuumeiden yhteydessä. Tutkimuksessa 1014 potilaalla Wuhanissa, joille tehtiin sekä RT-PCR-testi että rintakehän CT COVID-19:n arvioimiseksi, "positiivisen" rintakehän TT:n COVID-19:lle (joka määritettiin kahden radiologin yhteisymmärryksessä) herkkyys oli 97 %, käyttäen PCR-testejä vertailuna; spesifisyys oli kuitenkin vain 25 %]. Matala spesifisyys voi liittyä muihin etiologioihin, jotka aiheuttavat samanlaisia ​​TT-löydöksiä. Toisessa tutkimuksessa, jossa verrattiin rintakehän TT-kuvia 219 potilaalta, joilla oli COVID-19 Kiinassa ja 205 potilaalla, joilla oli muita viruskeuhkokuumeen syitä Yhdysvalloissa, COVID-19-tapauksilla oli todennäköisemmin perifeerinen jakautuminen (80 vs. 57 %). lasin läpikuultamattomuus (91 vs. 68 % ), hieno verkkoopasiteetti (56 vs. 22 % ), verisuonten paksuuntuminen (59 vs. 22 % ) ja käänteinen halomerkki (11 vs. 1 % ), mutta niillä on vähemmän todennäköistä, että niillä on keski- ja reunajakauma ( 14 vs. 35 % ), ilmabronkogrammi (14 vs. 23 % ), keuhkopussin paksuuntuminen (15 vs. 33 % ), pleuraeffuusio (4 vs. 39 % ) ja lymfadenopatia (2,7 vs. 10 %).

7. ERIKOISPOULAATIOT Raskaana olevat ja imettävät naiset — Yleinen lähestymistapa COVID-19-epäiltyjen raskaana olevien naisten ehkäisyyn, arviointiin, diagnosointiin ja hoitoon on suurelta osin samanlainen kuin ei-raskaana olevilla henkilöillä. .

Lapset – Oireellinen infektio lapsilla on yleensä lievä, vaikka vakavia tapauksia on raportoitu. Lisäksi on ilmaantunut post-COVID-oireyhtymä nimeltään Multisystem Inflammatory Syndrome of Children (MIS-C), jonka piirteet muistuttavat Kawasakin tautia ja joilla on toisinaan pitkäaikaisia ​​jälkitauteja. Lasten COVID-19:n yksityiskohdista keskustellaan muualla.

HIV-potilaat – COVID-19:n kliiniset piirteet näyttävät samalta ihmisillä, joilla on HIV-virus (HIV) kuin muussa väestössä. Potilaista, joilla on hyvin hallinnassa oleva HIV, suuri osa pysyy oireettomana. HIV-tartunnan saaneilla on kuitenkin yhä suurempi riski saada vakava COVID-19 ja komplikaatiot. Useissa suurissa havainnointitutkimuksissa HIV-infektio on yhdistetty vakavampaan COVID-19-tautiin, korkeampiin sairaalahoitomääriin, suurempiin läpimurtoinfektioiden määrään rokotuksen jälkeen ja joissakin tapauksissa korkeampaan kuolleisuuteen COVID-19-tautiin. Esimerkiksi Espanjassa tehdyssä monikeskustutkimuksessa HIV- ja COVID-19-potilaiden iän ja sukupuolen mukaan suhteutettu kuolleisuusaste oli 3,7 verrattuna 2,1:een 10 000 ihmistä kohden Espanjan yleisessä väestössä. Toisessa tietokantatutkimuksessa, jossa käsiteltiin yli miljoona COVID-19-tapausta Yhdysvalloissa, COVID-19:ään liittyvä sairaalahoito ja kuolleisuus olivat korkeampia HIV-potilailla verrattuna potilaisiin, joilla ei ole HIV:tä, kun niitä oli mukautettu väestörakenteen, tupakoinnin ja muiden sairauksien esiintymisen perusteella. Hiv-tartunnan saaneiden ihmisten joukossa haittavaikutusten riski on suurin niillä, jotka ovat vanhempia, joilla on useita samanaikaisia ​​​​sairauksia, joilla on alhaisempi CD4-solujen määrä ja jotka tunnistavat olevansa mustia tai latinalaisamerikkalaisia.

8. YHTEENVETO:

●Oireeton infektio – SARS-COV-2-infektion kliininen kirjo vaihtelee oireettomasta infektiosta kriittiseen ja kuolemaan johtavaan sairauteen. Oireettomien infektioiden osuus on epävarma, koska "oireettoman" määritelmä vaihtelee tutkimuksissa, ja pitkittäistä seurantaa niiden tunnistamiseksi, joille lopulta kehittyy oireita, ei useinkaan tehdä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 40 % infektioista on kuitenkin oireettomia.

●Vakavan sairauden riski – Useimmat oireelliset infektiot ovat lieviä. Vakavia sairauksia (esim. hypoksia ja keuhkokuume) on raportoitu 15-20 %:lla oireellisista infektioista rokottamattomilla henkilöillä. sitä voi esiintyä muutoin terveillä yksilöillä missä tahansa iässä, mutta sitä esiintyy pääasiassa aikuisilla, joilla on pitkä ikä tai tietyt taustalla olevat lääketieteelliset sairaudet. Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa mustilla, latinalaisamerikkalaisilla ja eteläaasialaisilla henkilöillä on myös todennäköisemmin vakavia sairauksia, jotka liittyvät todennäköisesti taustalla oleviin eroihin terveyden taustatekijöissä.

●Itämisaika – Itämisaika altistumisesta oireiden alkamiseen on keskimäärin kolmesta viiteen vuorokautta riippuen muunnelmasta, mutta se voi olla jopa 14 päivää. ●Alkutapaukset – Yskä, lihaskivut ja päänsärky ovat yleisimmin raportoituja oireita. Myös muut ominaisuudet, kuten ripuli, kurkkukipu ja haju- tai makuhäiriöt, on kuvattu hyvin. Lievät ylempien hengitysteiden oireet (esim. nenän tukkoisuus, aivastelu) näyttävät olevan yleisempiä Delta- ja Omicron-varianttien kanssa. Keuhkokuume, johon liittyy kuumetta, yskää, hengenahdistusta ja infiltraatioita rintakehän kuvantamisessa, on yleisin vakava infektion ilmentymä.

● Komplikaatiot – Akuutti hengitysvaikeusoireyhtymä (ARDS)est la complication majeure chez les patients atteints d'une maladie grave et peut se manifester peu de temps après le début de la dyspnée. Les autres complications d'une maladie grave comprennent les événements thromboemboliques, les lésions cardiaques aiguës, les lésions rénales et les complications inflammatoires.

●Suspicion clinique - La possibilité de COVID-19 doit être envisagée principalement chez les patients présentant des symptômes compatibles, en particulier de la fièvre et/ou des symptômes des voies respiratoires, qui résident ou ont voyagé dans des zones de transmission communautaire ou qui ont eu un contact étroit récent avec un personne confirmée ou suspectée d'être atteinte de la COVID-19.

Ces informations générales sont un résumé limité des informations sur le diagnostic, le traitement et/ou les médicaments. Il ne se veut pas exhaustif et doit être utilisé comme un outil pour aider l'utilisateur à comprendre et/ou à évaluer les options potentielles de diagnostic et de traitement. Il n'inclut PAS toutes les informations sur les conditions, les traitements, les médicaments, les effets secondaires ou les risques qui peuvent s'appliquer à un patient spécifique. Il n'est pas destiné à être un avis médical ou à remplacer l'avis médical, le diagnostic ou le traitement d'un fournisseur de soins de santé basé sur l'examen et l'évaluation par le fournisseur de soins de santé des circonstances spécifiques et uniques d'un patient. Les patients doivent parler avec un fournisseur de soins de santé pour obtenir des informations complètes sur leur santé, leurs questions médicales et les options de traitement, y compris les risques ou les avantages liés à l'utilisation de médicaments. Ces informations ne cautionnent aucun traitement ou médicament comme sûr, efficace ou approuvé pour le traitement d'un patient spécifique. Enfin, j'ai fait de mon mieux pour rassembler ces informations pour le lecteur, afin que vous puissiez prendre les décisions nécessaires à votre longue vie et à votre bonheur.

Comme toujours, restez en sécurité!

oiseau